Media otsikoi äitien jäävän heitteille - mitä mieltä me olemme aiheesta?
Helsingin Sanomissa on viime viikkoina käyty keskustelua synnytysten hoidosta ja siihen liittyvistä kokemuksista etenkin liittyen nouseviin keisarileikkausmäärin, synnytyspelon yleistymiseen ja Lohjan synnytysosaston sulkemiseen. Nämä aiheet on helppo kytkeä toisiinsa, sillä yleinen näkemys on että Lohjalla synnytyspelon hoidossa ja ennaltaehkäisyssä on onnistuttu erityisen hyvin, ja yksikön mahdollista sulkemista pidetään odottajien valinnanvapauden ja oikeuksien polkemisena. Islan Aura Pyykönen tiivistää alle viime viikkojen mielipidekirjoituksia ja median nostoja aiheesta.
Yksityisten äitiyspalveluiden kysyntä on kasvanut ja aiheen nosti syyskuussa esiin Talouselämä: “Äidit jäivät heitteille” -otsikoidussa jutussa painopiste on yksityisten äitiyspalveluiden kysynnän kasvussa. Jutussa on haastateltu mm THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klemettiä, joka nostaa esiin FinLapset kyselytutkimuksen tuloksia, esimerkiksi että synnytysvalmennus koetaan puutteelliseksi. Näitä tarpeita ja aukkopaikkoja paikataan nyt aiempaa enemmän yksityisten palveluntuottajien toimesta.
“Tuntuu, että kaikki jää rempalleen”
Talouselämän jutussa haastateltiin myös Kati Kaikkosta, 37, odottajaa, joka on itse sairaanhoitaja: ”Jos en olisi tällä alalla, olisin aika hukassa ensimmäiseni kanssa. Tuntisin jääväni hyvin yksin ja heitteille.” Hänelle esimerkiksi jäi antamatta suositusten mukainen ohje aloittaa pre-eklampsian estolääkitys eikä raskausdiabeteksen hoitoon tartuttu: ”Kun siitä jälkikäteen kyselin, neuvolalääkäri sanoi, että kannattaa se (lääkitys) silti aloittaa, vaikka suositusviikot menivätkin jo. Ja tämänkin lääkäri oli käynyt vain kommentoimassa Omakantaan, eikä siitä tullut minulle mitään ilmoitusta. Huomasin sen sattumalta viikkoa myöhemmin. Tuntuu, että kaikki jää rempalleen.”
Omasta, ammattilaisen perspektiivistä tiedän että vastaavia kohtaloita on muillakin. Ongelma ei ole se, etteikö äitejä osattaisi hoitaa tai ammattitaito olisi puutteellinen vaan siitä, että systeemiin hukkuu niin odottaja kuin ammattilainenkin. Valtava työmäärä, sekavat viestintäkanavat ja epäselvä työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä johtavat siihen, että välimaastoon eksyy eikä kokonaisuus ole kenenkään hallussa. Yksiköiden koon ja synnytysten keskittämisen kuilu neuvolan ja synnytyssairaalan välissä on entisestään kasvanut.
On myös raskauteen liittyviä ongelmia, joihin tuntuu ettei kukaan osaa vastata tai vaivaa saatetaan jopa vähätellä tai normalisoida. Esimerkkinä tavanomainen, voimakas raskauspahoinvointi tai sen vaikeampi, mahdollisesti pitkittyvä muoto hyperemesis, joka saatetaan ohittaa “normaalina raskauteen liittyvänä ilmiönä” ja vaikka vaiva tunnustettaisiin, ei tukea ja apua osata tarjota kun parantavaa hoitokeinoa ei ole. HS on ansiokkaasti tarttunut aiheeseen ja samalla lisännyt sen tunnettavuutta.
Synnytyspelko ja synnytyskokemukset on nostettu HS:ssa esiin syksyllä useammassa mielipidekirjoituksessa, ensin THL:n asiantuntijoiden toimesta ja vastineena useammassa eri asiantuntijan kokoamassa kirjoituksessa (täällä, täällä ja täällä) ja julkiseen keskusteluun osallistui myös Islassa toimiva Hanna Rouhe. Kirjoituksissa painotetaan kohtaamista ja kuulluksi tulemisen kokemusta eli ilmiselviä asioita, joiden valtava merkitys kuitenkin tuntuu unohtuneen. Itse koen että nämä ovat ratkaisu suurin piirtein kaikkiin (kehittyneen maailman) synnytyspulmiin, mutta niiden toteutuminen jää vajaaksi monen tekijän summana. Näistä resurssointi ja suuret yksikkökoot lienevät merkittävimmät tekijät. Lohjan synnytysosaston mahdollinen sulkeminen edelleen lisää keskittämistä ja suunnitelmaa on kommentoitu jopa “selkeästi naisvihamieliseksi”.
Suomessa on syntyvyys laskussa ja kaikkia kiviä yritetty kääntää trendin pysäyttämiseksi. Äitiys- ja lapsiperheiden tukipalveluita pyritään tuottamaan tehokkaasti ja hyvin, mutta siinä ei selkeästi ole onnistuttu. Perhevapaauudistus juuri astui voimaan ja ehkä se pikkuhiljaa murtaa työmarkkinoiden syrjivyyttä naisia kohtaan ja tekee lastenhankinnasta helpompaa. Kiinnostavia neuvolan kehitysprojekteja on menossa ja ehkä näistä joku poikii julkiselle puolelle ratkaisuita, jotka todella vastaavat tarpeeseen. Raskauteen ja synnytykseen liittyviin mielenterveysongelmiin on kehitetty lupaavia avoimia omahoitokanavia.
Todellisuudessa ongelman ratkaisu vaatii rahaa ja sitä ei ole. Yksilöllisempi hoito tarkoittaa väistämättä korkeampia kustannuksia vaikka osa hoidosta tai valmennuksesta siirrettäisiin digitaaliseksi. Ja yksilöllisempää hoitoa lasta toivovat, raskaana olevat ja synnyttäjät perheineen tarvitsevat. Jos olet odotusaikana ahdistunut, koet esimerkiksi jatkuvaa pahoinvointia tai synnytyspelkoa, jos olet kokenut traumaattisen synnytyksen tai synnytyksen jälkeen mikään ei tunnu miltään, seksuaalisuus on hukassa tai vuorovaikutus vauvan tai puolison kanssa tuntuu pulmalliselta, ota yhteyttä meihin. Ei ole ok voida huonosti perheenlisäyksen takia eikä kaikki aiheeseen liittyvä ole “normaalia” vaikka kyse ei yleensä olekaan sairaudesta.
